18381032_206097496566819_7127815990867394560_n(1)Rakastan kirjoittaa maisemassa. Joitakin paikkoja on oikeastaan helpompaa kokea, kun on mukana kirjepaperia ja voi hengittää tekstin kautta. Hetkessä, jossa pysähtyy ja nostaa katseensa paperista ja näkee maiseman avautuvan edessään, on vaikea olla olematta onnellinen. Ja onneksi ei tarvitse. Murheen kantaa yksinkin, sanovat, mutta iloon tarvitaan kaksi. Haluaisin jakaa kanssasi kaikki maisemat.

On hurmaavaa huomata, miten erilaiset näkymät ohjaavat ajatuksiamme. Kiinnitymme johonkin yksityiskohtaan, joka äkkiä avautuu vertauskuvallisella tasolla. Ja hetkessä ymmärrämme maailmaa taas vähän enemmän. Maisema jättää jälkensä tekstiin. Teksti jättää jälkensä maisemaan.  Olen onnellinen, että kirjoitin juuri tässä.

Yhtälailla kuin maisema, myös ihmiset avaavat silmiämme eri tavoin. Tie näyttää aina erilaiselta riippuen siitä, kenen kanssa kuljemme. Teemme huomioita matkasta, kuljemme hiljaa. Äkkiä puusta rävähtää lintu, joka keskeyttää lauseen. Kohta olemme jo toisaalla.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s