Meri kohisi kallioita vasten ja päivä oli auringonkevyt. Askeleni rannalla yhtä kevyet. Kalliosyvänteessä valo osui johonkin valkeaan. Poimin lokinsulan käteeni.
Illalla tunnustelin sulan sileää pintaa, sen kosketusta tuskin tunsi. Himmeässä valossa tarkastelin sen kapeaa kärkeä. Otin veitsen käteeni ja vuolin sulan terän auki. Hipaisu musteen pintaan ja sulka varovasti paperia vasten.
Ensimmäiset piirrot kuin taikaa! Kynäni toimii! Voimalintuni sulka. Yksinkertaista ja vahvaa.
Sellaisen äärellä, jota rakastan. Maailman äärillä tai kirjoituspöytäni ääressä. On niin paljon kaunista ja hurmaavaa. Vapaudessaan lentävän pudonnut sulka. Jaettavaksi asti.
Sata kirjettä 