Olen kirjoittanut ja kirjoittanut. Kymmeniä kirjeitä ja taas kymmeniä. Kun keräsin nimiä vihkooni, kirjoitin nopeasti järjestyksessä ylös ensimmäiset sata. Nimi ja osoite kauniisti alekkain. Vihkon viimeisellä sivulla erään nimen jälkeen ei kuitenkaan ollut osoitetta laikaan. Selasin läpi Twitterin enkä löytänyt hänen viestiään. En Instagramista, Facebookista tai sähköpostistani. Mira oli pyytänyt minulta kirjettä ja unohtanut antaa osoitteensa. Ehkä hän silti odotti.
Sadan kirjeen tarina alkoi väärään osoitteeseen lähetetystä kirjeestä. Päätin etsiä Miran osoitteen. Löysin viisi. Kuka heistä olisi oikea Mira? Ehkä kirjoittaisin jälleen väärään osoitteeseen. Tai ehkä ihan oikeaan. Päätin kirjoittaa heille kaikille.
Leikittelen ajatuksella viidestä samannimisestä, jotka ehkä samalla hetkellä kumartuvat poimimaan kirjettä eteisen lattialta, avaavat varovasti kirjekuoren, ovat kukin ihan oikea Mira.
Sata kirjettä 